Minulta on kysytty monesti,  pelkäänkö että reuma tekee minusta invaliinin. Sekä sitä että  miten paljon reuma tulee aiheuttamaan rajoitteita elämääni.

Vastaan, ei. Mitä vanhemmaksi tulee, sen selvemmin on saanut huomata miten haavoittuvaa elämä on. Miten nopeasti tapahtuu asioita elämässä joka mullistaa koko elämän. Elämä voi päättyä niin nopeasti ja arvaamatta.

Itse haluaisn elää pitkän elämän. Nähdä lasten lasten kasvavan aikuisiksi ja perustavan oman perheen. Onko se liikaa odotettu ja toivottu. Toivottavasti ei.

En pelkkää sitä, että niveleni vääntyy ja joudun etsimään uusia tapoja selvitäkseni arjesta. Että joudun ehkä turvautumaan toisen ihmisen apuunkin joissakin arjen asioissa. Vaikka alkuun se olikin vaikeaa. Jotenkin ehkä tuntui alentavalta, kun ei välillä pystynyt tekmään jotain itse. 

En pelkää kipua, sillä siihen on saanut oppia tottumaan. Eihän ole kivutonta päivää. On vain joko lievää kipua tai sitten kovempaa kipua. Reuma on osa elämää jota elän. Luotan siihen että kipua pystytään lievittämään, jos se menee yli sietorajan. Olen sannut olla onnekas siinä suhteessa,  että minun ei ole tarvinnut käyttää vielä todella vahvoja kipulääkkeitä. Olen saanut selvitä todella miedoilla kipulääkkeillä. 

Eniten varmaan pelkkään, että sairastun johonkin vakavaan sairauteen josta en sitten seliäkkään. Vaan se päättää elämäni aikaisemmin kuin haluan. Jokaisella on omat pelkonsa ja ikä sekä kokemukset varmaankin on syynä siihen mitä me kukin pelkäämme. 

Reuma kyllä auiheuttaa kipua ja rajoitteita arjen elämään. Ja tietysti myös esteettisiä haittoja, jos niin voi sanoa. Mutta kauneushan on katoavaa muutenkin.  

Ymmärrän, että moni reumaatikko pelkää juuri kipua jota reuma aiheuttaa. Ja saakin kärsiä kovistakin kivuista.  Sään vaihtelut, ruoka jota olemme syöneet ym, saavat nivelet todella kipeiksi välillä. Vie voimat käsistä ym, Mutta ei kuitenkaan aiheuta kuolemaa. Haluni elää pitkän, pitkän elämän. Se kai on  syys siihen, että en pelkää reuman aiheuttamia ongelmia. Olen kai vain jo hyväksynyt ne. Mutta en ajatusta että sairastuisin johonkin vakavempaan sairauteen. Vaikka reumaa ei voidakkaan parantaa, olen jotenkin kuitenkin kiitollinen siitä, että jos minun kerran piti sairastua niin se oli reuma. Ei Astma, syöpä tai joku sydän- tai muu vakavampi sairaus. 

On vain oltava kiitollinen siitä mitä vielä on ja toivottava ettei sairastu mihinkään vielä vakavampaan.