20160922_081411.jpg

Viikonlopulla oli tosi ihana sää. Joten oli ihan pakko päästä ulkoilemaan. Siipä metsään. Ranteet ja toinen polvi kyllä kiukutteli, mutta kokemuksesta tiesin että siellä se kipu unohtuu. Se on kumma tuo ihmisen mieli. Kun tekee jotain mistä tykkää ja mistä innostuu niin kipukin tuntuu vähemmän.

Kun sieniä alkoi löytyä niin eihän siinä enää mitään kipua muistanu. Varsinkin kun löytyi vielä Mustiatorvisieniä , niin eipä polven kipua enää muistanu mieleen ollenkaan. Saatiin Mustien torvisienin lisäksi Kanttarelleja ja Suppilovahveroita. Saatiin niin paljon että oli mistä antaa napureillekkin. Sai ilahduttaa heitäkin.

Jos joku olisi sanonut minulle muutama vuosi sitten että ihmisen mielellä on vaikutusta kipuun ja sen hallintaan, niin enpä ehkä olisi uskonu. Mutta kyllä se vain on totta. Kun innostuu jostain tekemisestä mistä tykkää kovasti niin kyllä siinä käy niin että kipu unohtuu. Samalla lailla kuin kylmä, nälkä tai jano. 

Yksi sellainen tekeminen on minulla kalastus jota harrastan niin kauan kuin säät sallii. Vaikka nivelet on kipeet ja liikkuminenkin hankalaa kalaan mennessä. Niin siinä käy joka kerta, että kun kala alkaa syödä ei kipuja muista ollenkaan. Sitä kummasti on niin into pinkeenä että kaikki unohtuu.

Joskus kun illalla on kivulias olo, niin laitan kirjan kuulumaan hänsfriillä. Sitä kuunnellessa kivut ei tunnu niin sietämättömältä ja pian nukahtaa. Moni varmaan tietää että yöllä jos jomottaa jostain niin sen kuunteleminen on aika sietämätöntä mitä pidempään on valvonu. Mutta kun saa ajatukset pois siitä jomotuksesta niin unikin tulee. Minulla on kyllä sellainen tapa, että jos joku yö uni jää vähemmälle niin sitten jää. Kyllä se uni sitten tule seuraavana yönä paremmin. Ja voihan sitä ottaa nokoset illalla jos siltä tuntuu.

Varmaan jostain tuntuu huuhaalta koko asia. Mutta suosittelen. Olen käyttäny sitä myös silloin kun ajatukset ei tahdo pysyä aisoissa.  Suru oli sellainen asia johon tarvittiin myös mielen hallintaa. Piti tehdä jotain missä ajatukst unohtu. Siitä sai taas voimaa jatkaa elämää. Sama on kipujen kanssa. Tarvitaan voimaa ja uskoa uuteen päivään. Eikä iloakaan saa unohtaa.