DSC_0306.jpg

Se tuo ihmisen mieli on kummallinen. Se unohtaa noi ikävät asiat. Minä rakastan talvea. Lunta ja pakkasta. Mutta enpä muistanu mitä nivelet siitä tykkää. Tuo loska ja liukas keli ei oikein sovi nivelille. Ja sen kyllä huomaa. Nilkat ei tykkää ollenkaan. Se saa nilkkanivelet kipeytäynään. 

Pitäsi aina muistaa teipata nilkat ja käyttää kenkiä joissa saa nilkat tuettua kunnolla.  Mutta kuten arvaattekin. Eihän sitä aina muista kun lähtee ulos. Ajattelee että ihan pienellä lenkillä käyn. Ja siten sitä huppastelee yhä pidemmälle ja pidemmälle. Eihän ne nilkat ole silloin kipeet vasta kotona sitten. 

Mutta kaikkein tyhmintä oli lähteä järvelle sileälle jäälle. Olihan se ihanaa, mutta seuraukset oli kaikkea muuta kuin ihanat. Mutta kai se on vain sanotaa itelle, että niin makaa kuin petaakin. 

Ja kun pahin kipu on ohi ja nivelet rauhoittuu, sitä on ihan onnellinen ja muistelee miten kaunista ulkona oli. 

Ja eihän sitä voi jäädä sisälle koko talveksi. Sitähän olisi keväällä ihan rapakunnossa. Ulkoilu tekee hyvää saa kuntoa ja raitista ilmaa. Ja saa nauttia kauniista luonnosta. Ihanaa kun meillä on oikea talvi. Toivottavasti saadaan vielä lisää lunta ja sää pysyisi pakkasen puolella. Ei olisi niin kauhean liukasta. Sitä saa tervekkin silloin huppasta varovasti.

Nautitaan kuitenkin ulkoilusta ja valkeasta talvesta.