Nivelet on ollu tovin aikaa todella hyvässä kunnossa. Mitä sorminivelet on välillä arastellu kun on töissä rasittuneet. Mutta eilen pesin krillikatoksen. Kannoin illan vettä järvestä ja puunasin. Oli niin ihana tyyni ja lämmin ilta touhuta.  Aamulla polvet sitten kertoivat että he ovat olemassa. Ei muuta kuin polvituet taas pitkästä aikaa käyttöön. Olin jo unohtanu että mulla on polvetkin. Nytpä taas on muistia virkistetty. Jospa ne taas ajan kanssa rauhoittuu. Ei auta kuin elää niiden mukaan. Näin siinä käy kun on tyhmä pää, niin kroppa kärsii.

Aurinkoista kevättä kaikille ja olkaa te viisaampia.