tiistai, 30. marraskuu 2021

Syyssateet

20160922_081429.jpg

 

Syyssateet. Ne on nyt vaikuttaneet noihin niveliin. Kipua on riittänyt ihan kunnolla. Onneksi ei kuitenkaan tulheduksiin asti ole kipeentyneet.

On ollut pakko pysähtyä miettimään miten helpottaa oloaan. No siihen on ollut hyvä apu aito villa. Villapaidat käyttöön, samoin villasukat. Eikä ole säärystimiäkään saanut unohtaa. 

Kun sitten on kovemmin kolottanu niveliä on aito villaviltti se taikasana. 

Aito lampaanvilla. En osaa sanoa mikä siinä on, mutta nivel- ja lihaskipuihin oikea taikasana.  Säänvaihteluthan ne aiheuttaa rasituksen lisäksi kipuja reumaniveliin. Kyllähän se varmaan herättää ihmetystä ja ehkä vähän huvittumistakin. Kun ei ole varsinaisesti vielä kylmä ja näkee kun jollakin on kynsikkäät ja villaiset sääriystimet polvien yläpuolelle saakka vedettynä jakoihin. Mutta ne on kyllä tapeen ollut nyt kun on sateista ja viileää ollut. 

Yhtenä yönä oli ranteet niin tuskilla, että aloin jo miettiä joko nyt on tullut vastaan se piste että täytyy ottaa kipulääkettä. Mutta aikansa kun pyörii petissä ja miettii niin sitten sitä muistaa taas. Ei kun ylös ja hakemaan lampaantalja. Kumma kun kääri ranteet lapaantaljalla ja keskittyi taas johonkin muuhun. Ei yrittänytkään saada unta. Keskittyi kuuntelemaan kirjaa ja pian olikin nukahtanu. 

Sitä toivoo että ei tulisi kovin vesisateinen talvi. Mietin että miten sitä viimetalvena pärjäsi. Ja en muista. Ehkä sitä vain haluaa unohtaa ne kivuliaat ajat. Sitä keskittyy noihin parempiin muistoihin. Ja hyvä niin. Mitä sitä suotta märehtimään huonoja aikoja. Ei siitä ole mitään hyötyä kuitenkaan.

Nyt on syksy alkamassa kääntymään talveen. Ja odotellaan Joulua. Rakastan Joulua ja sen laittamista. Mutta sormet ja ranteet joutuu kyllä koville. Mutta onhan se sen arvoista. Istua sitten ja nauttia kun on kaunista ympärillä.  

Vaikka nivelet ei tykkää kylmästä ei ne tykkää saunastakaan. Vaikka luulisi että se lämpö olisi hyväksi. Mut kun ei. Saunaa ei kärsi ollenkaan. Jos käy illalla saunassa niin yöunet saa unohtaa. Menee elokuvia katellessa tai kirjaa kuunnellessa. On sen verran tuskilla nievelet. 

Mutta nyt odotellaan talvea ja Joulua. Ja pianhan se onkin. Nautitaan elämästä ja siitä säästä mitä luonto meille antaa.

torstai, 11. marraskuu 2021

Pelko

IMG_0707%20%281%29.jpg

Minulta on kysytty monesti,  pelkäänkö että reuma tekee minusta invaliinin. Sekä sitä että  miten paljon reuma tulee aiheuttamaan rajoitteita elämääni.

Vastaan, ei. Mitä vanhemmaksi tulee, sen selvemmin on saanut huomata miten haavoittuvaa elämä on. Miten nopeasti tapahtuu asioita elämässä joka mullistaa koko elämän. Elämä voi päättyä niin nopeasti ja arvaamatta.

Itse haluaisn elää pitkän elämän. Nähdä lasten lasten kasvavan aikuisiksi ja perustavan oman perheen. Onko se liikaa odotettu ja toivottu. Toivottavasti ei.

En pelkkää sitä, että niveleni vääntyy ja joudun etsimään uusia tapoja selvitäkseni arjesta. Että joudun ehkä turvautumaan toisen ihmisen apuunkin joissakin arjen asioissa. Vaikka alkuun se olikin vaikeaa. Jotenkin ehkä tuntui alentavalta, kun ei välillä pystynyt tekmään jotain itse. 

En pelkää kipua, sillä siihen on saanut oppia tottumaan. Eihän ole kivutonta päivää. On vain joko lievää kipua tai sitten kovempaa kipua. Reuma on osa elämää jota elän. Luotan siihen että kipua pystytään lievittämään, jos se menee yli sietorajan. Olen sannut olla onnekas siinä suhteessa,  että minun ei ole tarvinnut käyttää vielä todella vahvoja kipulääkkeitä. Olen saanut selvitä todella miedoilla kipulääkkeillä. 

Eniten varmaan pelkkään, että sairastun johonkin vakavaan sairauteen josta en sitten seliäkkään. Vaan se päättää elämäni aikaisemmin kuin haluan. Jokaisella on omat pelkonsa ja ikä sekä kokemukset varmaankin on syynä siihen mitä me kukin pelkäämme. 

Reuma kyllä auiheuttaa kipua ja rajoitteita arjen elämään. Ja tietysti myös esteettisiä haittoja, jos niin voi sanoa. Mutta kauneushan on katoavaa muutenkin.  

Ymmärrän, että moni reumaatikko pelkää juuri kipua jota reuma aiheuttaa. Ja saakin kärsiä kovistakin kivuista.  Sään vaihtelut, ruoka jota olemme syöneet ym, saavat nivelet todella kipeiksi välillä. Vie voimat käsistä ym, Mutta ei kuitenkaan aiheuta kuolemaa. Haluni elää pitkän, pitkän elämän. Se kai on  syys siihen, että en pelkää reuman aiheuttamia ongelmia. Olen kai vain jo hyväksynyt ne. Mutta en ajatusta että sairastuisin johonkin vakavempaan sairauteen. Vaikka reumaa ei voidakkaan parantaa, olen jotenkin kuitenkin kiitollinen siitä, että jos minun kerran piti sairastua niin se oli reuma. Ei Astma, syöpä tai joku sydän- tai muu vakavampi sairaus. 

On vain oltava kiitollinen siitä mitä vielä on ja toivottava ettei sairastu mihinkään vielä vakavampaan.

tiistai, 2. marraskuu 2021

Hiljaisuus

20160802_060507.jpg

 

Joskus on hyvä hiljentyä. Töissä on kuitenkin lähes jatkuva kiire. Ja arkikin tuo tullessaan kaikenlaista puuhaa. Tosin rauhoitan mielen kuuntelemalla paljon kirjoja kotitöitä tehdessä. Hyvää kirjaa kuunnellessa unotaa kaiken muun. Lakkaa ajattelemasta turhia ajatuksia. 

Mutta luonnossa sitä kummasti hiljentyy ja unohtaa kaiken muun. No voihan siinä käydä niin että innostuu liikaa patikoimaan luonnossa ja se sitten kostaantuu kipuina nivelissä seuraavina päivinä. Mutta jotenkin sen kivunkin hyväksyy helpommin kun tietää mistä se tulee. Reumassa onkin hvyä aina muistaa miksi joku nivel kipeentyy. Vaikka ei se aina kovin paljoa tarvitse. Miten milloinkin. Pääasia ettei tule tulehdusta.

Mutta itse tykkään olla vesillä. Veneessä tai rannalla on helppo unohtaa kaikki muu. Vain olla. Kai sitä voisi kutsua vaikka meditoimiseksi. Joskus vuosia sitten sitä ajatteli vaikka mitä kun istahti paikalleen. Mutta nyt on jo oppinut että ei tarvitse ajatella eikä murehtia silloin mitään. Keskittyy vain olemiseen. Eli kaikke sitä oppii kun harjoittelee aikansa. 

Ja onhan se luonnon kauneus, linnut ja eläimet sellainen voimavara jota ei voi verratakaan muuhun. Yleensäkkin kauniilla asioilla on se ominaisuus että unohtaa muut asiat. Siksi kai olisi hyvä huolehtia että ympärillä on kauneutta. Kotona, puutarhassa tai missä yleensä vietämme paljon aikaa. 

Kipujen hallinnassa on hyvä osata keskittyä johonkin muuhun kuin kipuun. Ja onhan se terssinkin hallinnassa hyvä kun osaa irroittaa ajatuksensa pois työstä ja ajatuksista jotka liikaa vaivaa. 

Ja kun ulkoilee niin unenlaatukin paranee. Sitä nukkuu paremmin sen jälkeen kun on ulkoillut muutaman tunnin. Uni on jotenkin syvempää, eikä tarvitse niin pitkää yöuntakaan.

Kun oppii itse rentoutumaan ja hiljentymään ei tarvitse kulkea kivunhallinta terapiassa. Sitäkin kuulemma on reumaatikoille. Mutta hyvä niille jotka ei ole löytänyt omaa tapaansa hiljentyä ja keskittyä muuhun.

keskiviikko, 27. lokakuu 2021

Lihakset jumissa

Kunpa sitä aina muistas miten pitää tehdä asioita.

20170716_113238.jpg

Kun jokin nivel on kipee, niin sitä touhutessaan tekee asioita niin että nivel ei rasittuisi liikaa. No kun on ajattelmaton saa jotkut lihaksensa jumiin.

Siinä sitä sitten täytyykin miettiä misätä kipu jossakin johtuu. Lopulta kun miettii mitä on tehny ja missä asennossa huomaa että lihasjumistustahan se on. Eikun venyttelemään sitten lihaksiaan. 

Se vie tietty oman aikansa jotta lihakset taas ovat kunnossa eikä kipeet. Kyllä se on kumma, että ei aina muista venytellä tarpeeksi. Eläimetkin osaa sen asian paremmin. Kissatkin venyttelee noin 40 kertaa päivässä ja koiratkin noin 30 kertaa päivässä.

Siinä sitä on meillä ihmisillä oppimista. Venytellä kroppaansa monesti päivässä. Ainahan sitä yrittää muistuttaa itseään, mutta aina se ei tunnu pysyvän tuolla korvien välissä.

Liikkuahan sitä kyllä pitää sen mukaan kun suinkin pystyy. Pysyy noi lihakset kunnossa ja tukee niveliä paremmin.

Nyt sade on estäny vähän kalastustani, mutta aina kun sää sallii pitää lähteä ulos ja kalalle.  Vielä sitä tulee retkeiltyä metsässäkin. Lämmintä juomaa mukaan ja sypömisäkin vähän. Sitten kun muistaa välillä lepuuttaa niveliään niin siitä ulkoilusta nauttiikin. Ja kun vielä löytää sieniäkin, niin kyllä sitä taas suu hymyssä jaksaa päivästä toiseen.

Tärkeäähän se on terveellekkin ihmiselle ulkoilu ja venyttely. Kunpa sen vain muistais. 

tiistai, 19. lokakuu 2021

Kipu unohtuu

20160922_081411.jpg

Viikonlopulla oli tosi ihana sää. Joten oli ihan pakko päästä ulkoilemaan. Siipä metsään. Ranteet ja toinen polvi kyllä kiukutteli, mutta kokemuksesta tiesin että siellä se kipu unohtuu. Se on kumma tuo ihmisen mieli. Kun tekee jotain mistä tykkää ja mistä innostuu niin kipukin tuntuu vähemmän.

Kun sieniä alkoi löytyä niin eihän siinä enää mitään kipua muistanu. Varsinkin kun löytyi vielä Mustiatorvisieniä , niin eipä polven kipua enää muistanu mieleen ollenkaan. Saatiin Mustien torvisienin lisäksi Kanttarelleja ja Suppilovahveroita. Saatiin niin paljon että oli mistä antaa napureillekkin. Sai ilahduttaa heitäkin.

Jos joku olisi sanonut minulle muutama vuosi sitten että ihmisen mielellä on vaikutusta kipuun ja sen hallintaan, niin enpä ehkä olisi uskonu. Mutta kyllä se vain on totta. Kun innostuu jostain tekemisestä mistä tykkää kovasti niin kyllä siinä käy niin että kipu unohtuu. Samalla lailla kuin kylmä, nälkä tai jano. 

Yksi sellainen tekeminen on minulla kalastus jota harrastan niin kauan kuin säät sallii. Vaikka nivelet on kipeet ja liikkuminenkin hankalaa kalaan mennessä. Niin siinä käy joka kerta, että kun kala alkaa syödä ei kipuja muista ollenkaan. Sitä kummasti on niin into pinkeenä että kaikki unohtuu.

Joskus kun illalla on kivulias olo, niin laitan kirjan kuulumaan hänsfriillä. Sitä kuunnellessa kivut ei tunnu niin sietämättömältä ja pian nukahtaa. Moni varmaan tietää että yöllä jos jomottaa jostain niin sen kuunteleminen on aika sietämätöntä mitä pidempään on valvonu. Mutta kun saa ajatukset pois siitä jomotuksesta niin unikin tulee. Minulla on kyllä sellainen tapa, että jos joku yö uni jää vähemmälle niin sitten jää. Kyllä se uni sitten tule seuraavana yönä paremmin. Ja voihan sitä ottaa nokoset illalla jos siltä tuntuu.

Varmaan jostain tuntuu huuhaalta koko asia. Mutta suosittelen. Olen käyttäny sitä myös silloin kun ajatukset ei tahdo pysyä aisoissa.  Suru oli sellainen asia johon tarvittiin myös mielen hallintaa. Piti tehdä jotain missä ajatukst unohtu. Siitä sai taas voimaa jatkaa elämää. Sama on kipujen kanssa. Tarvitaan voimaa ja uskoa uuteen päivään. Eikä iloakaan saa unohtaa.