Joskus on hyvä hiljentyä. Töissä on kuitenkin lähes jatkuva kiire. Ja arkikin tuo tullessaan kaikenlaista puuhaa. Tosin rauhoitan mielen kuuntelemalla paljon kirjoja kotitöitä tehdessä. Hyvää kirjaa kuunnellessa unotaa kaiken muun. Lakkaa ajattelemasta turhia ajatuksia. 

Mutta luonnossa sitä kummasti hiljentyy ja unohtaa kaiken muun. No voihan siinä käydä niin että innostuu liikaa patikoimaan luonnossa ja se sitten kostaantuu kipuina nivelissä seuraavina päivinä. Mutta jotenkin sen kivunkin hyväksyy helpommin kun tietää mistä se tulee. Reumassa onkin hvyä aina muistaa miksi joku nivel kipeentyy. Vaikka ei se aina kovin paljoa tarvitse. Miten milloinkin. Pääasia ettei tule tulehdusta.

Mutta itse tykkään olla vesillä. Veneessä tai rannalla on helppo unohtaa kaikki muu. Vain olla. Kai sitä voisi kutsua vaikka meditoimiseksi. Joskus vuosia sitten sitä ajatteli vaikka mitä kun istahti paikalleen. Mutta nyt on jo oppinut että ei tarvitse ajatella eikä murehtia silloin mitään. Keskittyy vain olemiseen. Eli kaikke sitä oppii kun harjoittelee aikansa. 

Ja onhan se luonnon kauneus, linnut ja eläimet sellainen voimavara jota ei voi verratakaan muuhun. Yleensäkkin kauniilla asioilla on se ominaisuus että unohtaa muut asiat. Siksi kai olisi hyvä huolehtia että ympärillä on kauneutta. Kotona, puutarhassa tai missä yleensä vietämme paljon aikaa. 

Kipujen hallinnassa on hyvä osata keskittyä johonkin muuhun kuin kipuun. Ja onhan se terssinkin hallinnassa hyvä kun osaa irroittaa ajatuksensa pois työstä ja ajatuksista jotka liikaa vaivaa. 

Ja kun ulkoilee niin unenlaatukin paranee. Sitä nukkuu paremmin sen jälkeen kun on ulkoillut muutaman tunnin. Uni on jotenkin syvempää, eikä tarvitse niin pitkää yöuntakaan.

Kun oppii itse rentoutumaan ja hiljentymään ei tarvitse kulkea kivunhallinta terapiassa. Sitäkin kuulemma on reumaatikoille. Mutta hyvä niille jotka ei ole löytänyt omaa tapaansa hiljentyä ja keskittyä muuhun.